It is a time for a lovely holiday. Lapissa kaamosta vastaanottaneena ja viisi päivää viettäneenä teen matkaa kohti Oriveden juna-asemaa. Maalaisjoulu lumettomassa Etelä-Suomessa on edessä. Eli puhelin kiinni, kalsarit jalkaan ja glögit puuhellaan tulille, ah mie niin nautin. Loppiaisen jälkeen pidennetään vähän lomaa ja lähdetään Berliiniin halvoilla lennoilla ihanan luokkalaiseni ja ystäväni kanssa. Mennään lieventämään kaukomatkakuumettamme, joka meitä kumpaakin kiusaa vähän liian usein. Ensimmäinen yhteinen matkamme on myös hyvää harjoitusta yhteisen yrityksen perustamiselle, jota ollaan hitaasti ja varmasti suunnittelemassa liittyen luontoon ja hyvinvointiin ;). Harmittaa vaan Berliinin lähipäivien tapahtumat ja turhat, ilkeät teot mitä jotkut lajitovereilleen tekevät jostain aivan käsittämättömistä syistä. Turhaa, surullista, sairasta. Loma koulusta tuli itselleni todella tarpeeseen ja pääsin pitkästä aikaa kotikonnuilleni Lappiin. Vein äidilleni joululahjaksi parkitsemani oravannahan, josta omin kätösin irrotin nahan ja parkitsin pikkuruisen taljan. Vietimme marras-joulukuun vaihteessa opettavaisen viikonlopun Hollolassa opettajamme luona. Koko viikon oli tohina päällä raatojen ja perinnekäsitöiden parissa. Mietin taas hetken repiessäni supikoirasta nahkaa irti, että kiesus tätä mun elämää, mutta ihme kyllä kaikkeen tottuu ja monet asiat myös alkukankeuden jälkeen muuttuvat kiinnostaviksi. Oloani helpotti myös se, että suuri osa käsittelemistämme eläimistä oli liikenteen uhreja tms. Eläimiä ei siis ollut tapettu meidän opetusviikkoa varten. Ensi vuonna on edessä talvileirit, työharjoittelut ja muut mielenkiintoiset retket ja koulupäivät, mutta nyt on isosti LOMA. Huomaan, että olen ollut tosi herkillä koko kouluajan ja päästänyt tunteitani valloilleen milloin missäkin ja mistäkin. Ihanat luokkalaiset ovat tottuneet mun tunteiluun ja siihen, että saatan pillahtaa itkuun niin hyvässä kuin pahassa. Tulkitsin asian niin, että asiakaspalvelua monta vuotta tehneenä ja muiden ongelmia kuunnelleena en ole saanut koskaan näyttää aidosti tunteitan. Näin ollen annan palaa oikeassa seurassa. :D Kiitos vain kaikille tasapuolisesti jaksamisesta kanssani. Ilmoittauduin myös koulun ohella jooga-ohjaaja kouluun, joka alkaa huhtikuussa ja kestää yli vuoden. Odotan odottavaisella innolla tulevaa. Rauhallista joulua. Rakastetaan toisiamme. Peace, Love & Understanding.

Syötiin aurinko, jotta kaamos voi alkaa.

"And into the forest I go, to lose my mind and find my soul."

Otsikko sisältää menneen viikon kiteytettynä. Olen väsynyt ja iloinen siitä minkalaisen retken pienryhmämme sai aikaan. Toimimme vastuuoppaina ja huolehdimme kaikesta mitä retki piti sisällään. Retki, (koulukielellä lausuttuna maastoharjoitus) tehtiin Evon retkeilyalueelle ja pääosassa oli luonto-ja hyvinvointi. Retkemme sisälsi hiljaisuusharjoituksia, joogaa, vanhan ajan savottaa, saunataian ja kaiken kruunasi yhteisruokailut ja palju, joka ei kerennyt tarpeeksi lämmetä. Savottakämppä oli myös aivan upea ja jokainen meistä aisti varmasti menneen ajan patinaa. Luokkatoverimme, jotka toimivat siis asiakkaina tällä kolmen päivän vaelluksella pienryhmällemme, saivat vielä retken päätteeksi kirjoittaa itselleen kirjeen hiljaisuusharjoituksen päätteeksi. Vuoden päästä luetaan, mitä itselleen kirjoitettu kirje sisälsi. Kerroimme myös toisillemme silmiin katsoen ja käsistä kiinni pitäen positiivisia asioita. Itselläni valui kyyneleet ilman suodatinta. Se oli jotenkin niin kaunista; kuulla asioita toisilta, joita ei itsestään välttämättä näe. Ja kuinka ihana on sanoa toisille kivoja asioita varsinkin sisäisestä kauneudesta. Suosittelen kokeilemaan tätä, esimerkiksi parisuhteessa tai ystävien kanssa. Harjoituksesta sai voimaa, vaikka tunteenpurkaus sai itsestäni energiat hetkeksi alas. Olin iloinen palautteesta jonka sain toisen retkipäivän aamujooganvedon jälkeen. Opettajamme tuli kysymään kauanko olenkaan joogaa vetänyt. Harrastanut monia vuosia, vetänyt nolla. Unelma kohti joogaopettajakouluun lähtöä sai kipinää pieneen, jo olemassaolevaan liekkiin. Koulun jälkeen olisi tarkoitus lähteä etsimään joogan syvintä olemusta ja päästä siihen maailmaan enemmän sisälle. Mutta nyt on aika tämänhetken ja sen näkee sitten. Seuraavaksi suunta kohti Helsinkiä ja sen jälkeen on vuorossa Paavolan Tammi, joka sijaitsee Paavolan kylässä Lohjansaaressa. Tammi on noin 400-500-vuotta vanha ja ympärysmiltaltaan yli 4metriä. Katsotaan millaisia viisauksia Tammi meille kertoo.

Luonnon antimet

Viuhvau vaan! Nyt iski kirjoitusmoodi. Metsä on täynnä pullollaan kaikkea pakastimeen kerättävää. Viime viikonloppuna kerättiin myös Tampereen Nekalan palstalta kesän viljelytuotokset. Pyrkimys omavaraisuuteen säilöen ja pakastaen vie pitkälle. Mustikoita olen kerännyt kun olen kerennyt, kanttarelleja ja isohaperoita myös. Mökkini ympärillä kasvaa yksinkertaisesti paljon ilmaista ruokaa. Seuraavaksi kerään suppilovahverot ja puolukat. Kuivasin eilen kolmisen tuntia lehtikaalia ja sipulia, joista voi valmistaa omia kuivamuonia vaelluksille. Hydyntäkää ihmiset rakkaat luontoa ja kerätkää sieltä luonnontarjoamat vitamiinit.

Tässäpä muuten hyvä linkki omavaraisuuteen pyrkiville: http://www.omavaraisuus.org/ Itse en sitä ole, mutta pyrin siihen pienen pienin askelin. Aamulehdessä oli juttu Ramista joka jätti palkkatyönsä ja elää täysin omavaraisesti viljelyksineen ja eläimineen. Juttu löytyy seuraavan linkin alta: http://www.aamulehti.fi/kotimaa/rami-45-parjaa-1500-euroa-vuodessa-jatti-palkkatyon-ja-asuu-omavaraisesti/

Luopas20

Mutta se koulu. Se mikä on tällähetkellä ja koko seuraavan vuoden ensi elokuuhun asti hyvin olennainen asia elämässäni. Tähän mennessä on menossa viides viikko, itselleni neljäs Lofoottien reissun vuoksi. Kolmipäiväinen aloitusvaellus oli ja meni. Itse nautin siitä suunnattomasti ja siinäpä sitä sitten keskellä metsää ja välillä puolittain suossa toisiimme tutustuttiin. Olen nauranut menneinä viikkoina paljon. Meitä on koottu nippu persoonia yhteen ja osaaminen ja tietotaito ennenkaikkea karttuu ilon kautta. Aloitusvaelluksella olivat myös mukana valmistuvat eräoppaat, jotka tekivät osan näytöistään meitä asiakkaina käyttäen. Todella osaavaa ja varmanoloista sakkia. Toivottavasti ollaan samoilla leveillä vuoden päästä valmistuttuamme. Satumme olemaan LUOPAS- ryhmä numero 20, ja näin ollen saamme järjestää ensi kesän puolessavälissä kunnon gaalan menneiden valmistuvien erä-ja luonto-oppaiden kunniaksi! HUIKEAA! :) Perinnekäsitöitä, kuten tahkonkäyttöä(kirveenteroitin), puukon teroitusta, halon hakkuuta, sahaamista, majoitteisiin tutustumista, turvallisuusasioita, luonontuntemusta, riun valmistusta, solmujen tekoa, tulien tekoa, yrittäjyyttä, tulevien retkien suunnittelua, sieninäyttelyä, suunnistusta ja mitä kaikkea muuta ollaankaan jo käyty läpi. Tällä viikolla alkaa myös maastoruokakurssi, jonka valmistunut kokki/eräopas meille pitää. Niin ja työssäoppimispaikkakin on jo hankittu ja tulevaisuuden haavetyöpaikka löydetty, haaveet on elämän suola! ;) Hyvä ruoka on muuten todella isossa osassa vaelluksilla. Kauaa ei jaksa vedellä pussipastoilla. Tästä oppikaamme siis paljon. Ollaan käyty myös omalla ajalla koulukavereiden kanssa suunnistamassa iltarasteilla, mukavaa hommaa. Viime kerralla näin valkohäntäpeuran ja metsäkauriin, joka katsoi minua silmiin pitkän aikaa. Ehkäpä siinä oli pieni yhteys, ainakin toivoin niin. Bongattiin myös sudenjäkiä pellon viereltä, jos suden näkisin luonnossa niin se olisi unelma. Suunnistuksen tuimelluksessa mieleeni tuli myös metsästys. Olen itse suunnitellut suorittavani metsästyskortin koulussa. Mutta kun katsoo luonnossa olevaa kaunista eläintä, ei mieleen vaan mahdu ajatus tehdä sille yhtään mitään pahaa. Tuotantoeläintaloutta vastustan suuresti, ja olen järkeillyt riistan olevan ainoa järkevä keino syödä lihaa, niin että eläin on saanut nauttia vapaudestaan ainakin siihen astisen elämänsä. Täytyy kuulostella ja tunnustella miltä tuntuu kun metsästyskurssi pärähtää käyntiin. Käsittelyssä tulee olemaan myös metsästyksen eettisyys, olen pelkkänä korvana.

Lofoottien lumo

Kymmenen päivän Norjan reissu on nyt ohi ja olo on voipunut ja peppu puutunut. Kilometrejä kertyi yhteensä tarkalleen 3732km. Koulusta sain vapaata sillä ehdolla, että pidän esitelmän ja en hanki yhtään poissaoloa tämän jälkeen. Täytyy siis vetää vitamiineja nassuun ja pysyä terveenä. Reitti oli seuraava: Tampere-Letku-Turku-Tukholma-Valbo-Mora-Lillehammer-Berkåk-Hell-Satumaa(sijaitsi Mo I ranan seuduilla)-Bodo-Lofoten,Moskenes-Kvalvika Beach-Unstad beach-Svolvaer-Abisko-Haaparanta-Simo-Kalajoki-Lounaala-Seinäjoki-Tampere-Letku Matkaan lähti neljä maisemien janoista matkaajaa ja kaksi dogia myös.Caravelle paku oli huikea matka-auto, vaikka osaa taisi vähän auton kestoa, mutta kestihän se! Päivälautalla Turusta-Tukholmaan ja paljon laivan buffetin herkkuja ja vähän päiväunta hytissä. Olikiva olla keskellä vipinää ja vilskettä parin kouluviikon jälkeen. Ensimmäinen etappi oli Gävlessä ystävämme luona, jonka perhe ystävällisesti majoitti matkalaiset perinteiseen Gävleläiseen omakotitaloon. Pienten illanistujaisetn jälkeen ja hyvien unien jälkeen jatkoimme matkaamme kohti tuntematonta. Viva Fabian! Pari yötä hurahti Lillehammerissa Agilityn Pohjoismaiden mestaruuskisoissa, kannustujoukot tekivät parhaansa, koirat ja omistaja myös, mutta tällä kertaa ei sen suurempaa sijoitusta saavutettu. Hyvät kisat silti. Leiriydyttiin Lillehammerin olympiakylän lähettyvillä omalla metsäparkkiksella ja päästiin jo leirielämän makuun autossa kylläkin majoittuen. Norjan vuoristotiet olivat no, hyvin mutkaiset. Jarrua sai painaa tiukasti mutta mahdollisimman vähän. Se oli huimaa menoa kun Caravelle kiisi pitkin mäkiä ja mutkia kuskin välillä vaihtuessa. Aurinko vaan paistoi ja lämmintä oli. Auauauaa!!! Mikä Norjan sade? 5 päivää myöhemmin saavuimme Bodo-Vareoy-Moskenes lautalla Lofoottien kamaralle. Kvalvikan rannalle patikoiden parkkikselta 3km ylös ja alas. Möykkyinen oli tie ja kantamukset painavat, mm. 2 surffilautaa, teltat, muonat neljälle ja mitä kaikkea muuta voi kuvitella. Kavlvika oli upea vuonoranta, muutama muukin telttailija oli hoodeilla,mukavaa ja rauhallista silti. Tehtiin pientä kalastus/tutkimusmatkaa leiritymisen jälkeen ja rannalta löytyi valaan nikama. Hypin ja hihkuin innostuksesta, en sen takia että valas oli henkensä menettänyt, mutta että pääsi ihmettelemään tuollaista luontokappaletta lähietäisyydeltä. Selkänikama oli pienen ihmisen kokoinen ja se meren pauhu. Maagista! Kvalvikasta jatketiin Unstandsvikaan, joka on ehdottomasti paras surffipaikka Lofooteilla! Itse vuokrasin laudan, 6,5mm:sen märkkärin+ kengät ja hanskat Lofoten Surf Centeristä, joka oli kilpailijaansa edullisempi.(Aloha Surf Centerissä sama maksoi 875nok.) Hintaa kertyi 600nokkia eli about 66€, ja ne sai käyttöönsä koko päiväksi. Hiukka kallista tehdä joka päivä ainakin Norjanssa, eli oman laudan hankinta taas pilkahteli mielessä. Aallot olivat hienoja ja kauniita ja pyörin paljon pesukoneessa ja hetkisen seisoin parin aallon päällä. Rakastan! :D Veden lämpötila oli +10C. Surffin jälkeen kunnon kokkailut ja päiväunituokiot. Siinä vuoren juurella astioita tiskatessani ja hyräillessäni tajusin kuinka onnellinen olen. Reissun päällä, uusi koulu alkanut, rakkaita ihmisiä ympärillä ja aurinko hellitteli lämmöllään. Elämän onnenhetkiä. Loppumatka sujui vauhdikkaasti autossa. Ajetiin Ruotsin Abiskon kautta Haparannalle yötä päivää välillä nukkuen ja saunoen. Mahtava eräleirikeskus muuten Abiskossa ja yhteissauna hintaan n.5€. Törmäsin suomalaiseen eräoppaseen siellä, jonka varmaan puudutin miljoonilla kysymyksilläni. Abiskoon käy vielä mun tieni.

Kesän lapsi mie oon

Mennyt kesä oli Upea! Edelleenkin se toki jatkuu, pienellä henkäyksellä syksyn tuntua. Kuluneeseen kesään sisältyi mm. Portugalin ja Islannin reissu. Portugalissa keskityttiin surffaukseen ja syömiseen. Islannissa patikoitiin ja palauteltiin kipeitä lihaksia kuumissa luonnonlähteissä. Islannissa on peikkoja, hevosia ja lampaita,kaikki on kallista, paitsi hienot maisemat. Ihmiset olivat vahvan oloisia ja tuntuivat olevan ylpeitä alkuperästään, mikäs siinä, viikinkien jälkeläisiä kun ovat. Itseäni kuitenkin eniten kiehtoi Islannin geoterminen maaperä. On jotenkin villiä, kun maankoloista syöksyy kuumaa, rikintuoksuista vesihöyryä. Se on samalla kertaa iloista ja pelottavaa. Islannissa voi muuten myös surffata. Itse jätin surffit väliin, sillä en omista omaa lautaa ja pienen matkabudjettini vuoksi kitkuttelin. Hyinen surffaus Islannin Eteläpuolen rannikolla olisi kyllä ollut huikea kokemus. Tutustuin Islantiin hieman jo etukäteen Islannissa asuvan suomalaisen naisen, Satu Rämön Islanti-oppaan avulla.Kirjan julkaisijana on Mondo jos kiinnostaa tutustua. Todella hyödyllinen ja avartava opas, mutta sisälsi tosin jo hieman vanhentunutta tietoa. Ihana ystäväni sai sen matkamessuilta ja lainasi sen ajattelevaisesti minulle. Kilometrejä kertyi jalkaisin paljon. Muuten kuvista voi aistia seuraavia tunnelmia: " Hevosella pääsee ja balalaikka soi"., Älä missään nimessä vuokraa pyörää, vaan juokse kuumille lähteille edestakas henkihieverissä 12km. Näin säästät rahaa kun matkakaveri pyöräilee vierellä nauraen"., "Yksipuolinen rakkaus; Rakastuin Islantilaisen surffarin kuvaan. "

Mistä kaikki alkaa?

SE Jokin Tunne on sisällä. Se alkaa pienenä tunnetilana, se kasvaa päivä päivältä suuremmaksi. Se tunne on nimeltään Muutos. Kaikki lähtee luonnosta, myös pieni ihminen itse. Toiset syntyvät lähemmäksi luontoa, toiset suurkaupunkeihin. Toiset haluavat suurkaupunkeihin, toiset pois niistä. Minä valitsin luonnon. Näin ollen vaihdoin todella ihanasta ,mutta vähän tylsästä ja siististä sisätyöstäni kaupunkimiljöössä paikkani eräopaskouluun. Kouluni kestää vuoden ja silmät suurina ja henkeä haukkoen olen vuosisuunnitelmaamme tutkinut. Mitä kaikkea siihen mahtuukaan ja mitä kaikkea se tuo tullessaan. Se jää nähtäväksi, mutta sen tiedän ettei haastetta tästä vuodesta tule puuttumaan. Mihin tämä tie on johdattanut minut vuoden kuluttua, missä mahdan tulevaa ammattiani toteuttaa ja missä muodossa? Se on vielä pimennossa, mutta olkoot. Nyt mennään silmät sokkona suoraan pää edellä pusikkoon! Ensimmäinen viikko koulussa on takana ja olo on hyvällä tavalla tunnelatautunut, enkä ole varmaan vielä edes sisäistänyt kaikkea tapahtunutta. Myös muutto mökkiin tekee tilanteesta jännittävää. Sosiaalisena ihmisenä hakeudun ihmisten lähelle, mutta nyt joudun ja saan todella kohdata myös oman itseni. Saa nähdä tuleeko minusta hyvä ystävä itseni kanssa. Onneksi voin aina paeta itseäni ihanien ja persoonallisten luokkakavereideni joukkoon opistolle myös iltaisin tai kiitää täyttä päätä takaisin Tampereelle tai Helsinkiin ystävieni kainaloon. Tämä viikonloppu on kuitenkin minun ja se alkaa halon hakkuulla ja ikkunan pesulla.